Opettaako islam, että tappaminen on tie taivaaseen?

 

Ensinnäkin: Opettaako islam, että tappaminen on tie taivaaseen? Puhtaasti Koraanin tekstuaalisesta näkökulmasta tämä väite on täysin virheellinen. Päinvastoin, islam – vastoin monia yleisiä mielikuvia – on ainoa uskonto, joka asettaa ainutlaatuisen, universaalin eettisen periaatteen: yhden viattoman ihmisen tappaminen rinnastetaan koko ihmiskunnan tappamiseen:

“Joka tappaa ihmisen, ei murhan tai turmeluksen tähden maan päällä, on kuin hän olisi tappanut koko ihmiskunnan.”

(Koraani 5:32) Tälle kokonaisvaltaiselle eettiselle muotoilulle ei ole suoraa tekstuaalista vastinetta muissa pyhissä kirjoissa tässä laajuudessa. Koraani liittää pelastuksen ja paratiisin uskoon, hyviin tekoihin ja laupeuteen, ei väkivaltaan tai verenvuodatukseen:

“Totisesti, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, heille ovat nautinnon puutarhat.”

(Koraani 31:8)

“Uskonnossa ei ole pakkoa.”

(Koraani 2:256)

Siksi väite, jonka mukaan islam lupaisi paratiisin tappamisen vastineeksi, on suorassa ristiriidassa Koraanin tekstin ja sen eettisen kokonaislinjan kanssa. --- Toiseksi: Islamin ja muslimien välinen ero Tieteellinen lähestymistapa edellyttää selkeää erottelua: Islam: perustava teksti (Koraani ja autenttinen profeetallinen perinne) Muslimit: ihmiset, jotka voivat erehtyä tai toimia vastoin oppiaan Islamilaista oppia ei johdeta yksilöiden tai ryhmien teoista, vaan perustavasta tekstistä. Tätä periaatetta tulisi soveltaa kaikkiin uskontoihin ilman poikkeusta. Profeetta Muhammad ﷺ ilmaisi tämän eettisen ytimen sanoen:

“Minut on lähetetty täydentämään jalo moraali.”

(hasan-hadith) Jos jotkut muslimit toimivat vastoin näitä periaatteita, heidän tekonsa tuomitaan poikkeamina tekstistä, eivät sen edustuksina. --- Kolmanneksi: Entä jihadistit ja tappamisen oikeuttaminen? Äärijihadistiset ryhmät: irrottavat tekstejä niiden historiallisesta ja tekstuaalisesta kontekstista sivuuttavat Koraanin kokonaisuuden, joka rajoittaa taistelun yksinomaan itsepuolustukseen Koraani asettaa selkeät ja tiukat rajat:

“Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää ylittäkö rajoja.”

(Koraani 2:190)

“Jos he kallistuvat rauhaan, kallistu sinäkin siihen.”

(Koraani 8:61) Tästä seuraa, että kaikki tappaminen itsepuolustuksen ulkopuolella on tekstuaalisesti kiellettyä ja katsotaan hyökkäykseksi.

Neljänneksi: Islamin suhde ei-muslimeihin (dhimmit) Yksi islamilaisen etiikan merkittävimmistä lausumista on profeetta Muhammadin ﷺ hadith:

“Se, joka vahingoittaa dhimmiä, on vahingoittanut minua; ja se, joka vahingoittaa minua, on vahingoittanut Jumalaa.”

(välittänyt at-Tabarani; useiden hadith-tutkijoiden mukaan hasan) Dhimmi tarkoittaa islamilaisessa oikeudessa ei-muslimia (juutalaista tai kristittyä), joka elää muslimiyhteiskunnassa rauhanomaisesti, ei-taistelevana. Tämä tarkoittaa selvästi, että: minkä tahansa rauhanomaisen juutalaisen tai kristityn vahingoittaminen rinnastetaan profeetan henkilökohtaiseen vahingoittamiseen ja eettisesti Jumalan vahingoittamiseen Tällainen muotoilu on poikkeuksellisen vahva uskonnollisten suhteiden kontekstissa antiikin maailmassa.

Viidenneksi: Tieteellinen vertailu Raamatun teksteihin Aivan kuten Koraania on joskus käytetty väärin, myös Raamattua on historiallisesti käytetty väärin. Akateemisen rehellisyyden nimissä on todettava, että Vanhassa testamentissa on tekstejä, jotka kuvaavat kansanmurhaa, myös lasten surmaamista:

“Mene nyt ja lyö amalekilaiset… tapa mies ja nainen, lapsi ja imeväinen.”

(1. Samuelin kirja 15:3)

“Älä jätä henkiin ketään.”

(5. Mooseksen kirja 20:16)

Uudessa testamentissa on lisäksi lausuma, joka on liitetty Jeesukseen:

“En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.”

(Matteus 10:34) Kristityt eivät kuitenkaan pidä näitä jakeita oikeutuksena nykyajan väkivallalle, vaan tulkitsevat ne historiallisessa ja teologisessa kontekstissaan. Tätä samaa lukutapaa muslimit pyytävät Koraanin kohdalla. Kuudenneksi: Islamin sisäiset suuntaukset Islamissa on erilaisia oikeus- ja ajattelukouluja, kuten kristinuskossakin. Kuitenkin: Koraani on yksi Jumala on yksi moraalinen sanoma on yksi Erot ovat inhimillisiä ja tulkinnallisia, eivätkä koske monoteismin ydintä.

Akateeminen johtopäätös Objektiivisesta tieteellisestä näkökulmasta: Islam perustavana tekstinä kieltää ihmishengen riistämisen ennennäkemättömän selvästi nykyaikainen väkivalta on uskonnon politisoinnin, ei uskonnon itsensä, seurausta joidenkin muslimien väärinkäytökset eivät edusta islamia, aivan kuten joidenkin kristittyjen teot eivät edusta Kristuksen sanomaa Aito dialogi ei ala pyhien tekstien syyttämisellä, vaan niiden oikeudenmukaisella ja tieteellisellä lukemisella. ---

Metodologinen huomautus (tärkeä) Islamista puhuttaessa on välttämätöntä tehdä selkeä ero oikean uskonnollisen ymmärtämisen menetelmän ja joidenkin historiallisesti muslimien keskuudessa esiintyneiden käytäntöjen välillä, jotka eivät edusta islamin ydintä. Islamissa uskon ja palvonnan perusta on Koraani ja profeetta Muhammadin ﷺ autenttinen sunnah, eikä mitään uskomusta hyväksytä ilman selkeää todistetta ilmoituksesta. Tästä syystä islamilaisessa metodologiassa esitetään aina peruskysymys: Missä on todiste Koraanista tai aidosta hadithista?

Historian kuluessa on joidenkin muslimien keskuudessa esiintynyt suuntauksia, jotka korottavat yksittäisiä henkilöitä tai pyhimyksiä, uskoen heidän omaavan kyvyn tuottaa hyötyä tai haittaa, vaikuttaa tapahtumiin tai toimia kohteina, joille rukoillaan tai joiden puoleen käännytään avunpyynnöin. Tällainen lähestymistapa on hylätty islamissa, koska se on ristiriidassa Koraanin opettaman puhtaan monoteismin kanssa. Islamia sen alkuperäisessä muodossa edustaa sunna-lähtöinen menetelmä, joka: palvoo yksin Jumalaa ilman välikäsiä ei pyhitä ihmisiä ei liitä hyötyä tai vahinkoa kehenkään muuhun kuin Jumalaan ja asettaa uskon ja toiminnan perustaksi Koraanin ja sunnan profeetan ﷺ opetuksen mukaisesti, sellaisena kuin hän sen opetti seuralaisilleen Profeetan seuralaiset (sahaba) ovat se sukupolvi, joka: vastaanotti ilmoituksen suoraan kuuli sen selityksen profeetalta itseltään ja välitti tämän ymmärryksen seuraaville sukupolville Tästä syystä heidän ymmärrykseensä tukeutuminen ei ole henkilöiden palvontaa, vaan tukeutumista ymmärrykseen, joka on lähimpänä itse ilmoitusta. ---

Lähde:  https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653