Saako uskonnon kannattaja vääristellä toisen uskonnon pyhiä kirjoituksia?

 

Saako uskonnon kannattaja vääristellä toisen uskonnon pyhiä kirjoituksia ja tulkita niitä omaksi edukseen vastoin toista uskontoa? Aika moni vastaa tähän, että tietenkään toisen uskonnon kannattaja ei saa puuttua toisen  uskonnon pyhien kirjoitusten historialliseen sisältöön.  Näin kuitenkin tapahtuu jatkuvasti  ja on satttunut jo vuosituhansien ajan. 

Kuinka niin?

Kirkko on aina puuttunut Vanhan Testamentiin historialliseen sisältöön ja tulkinnut tekstejä omaksi edukseen vastoin juutalaisuutta.  Samoin tekevät muslimit Uuden Testamentin suhteen ja näkevät joka puolella todisteita ja viittauksia Allahiin ja Muhammediin vastoin kirkon opetuksia.  

Uskonnollisia kiihkoilijoita ei tunnu kiinnostavan historiallinen totuus ollenkaan, vaikka kukaan ei pääse koskaan historiaa karkuun ja piiloon. Oikea Jumala paljastaa historiallisen Totuuden aikanaan kaikille kuoleman jälkeen. 

Pyhien kirjojen historialinen merkitys on aina tärkein ja alkuperäisin sisältö. Myöhemmät sukupolvet voivat lukea teksteihin mitä haluavat ja se vääristää alkuperäistä sanomaa. Tämä on ollut kirkon tapa toimia kaikessa teologiassa. Tehdään myöhempiä lisäyksiä ja selitetään asioita omaksi eduksi. Silloin asiat saadaan näyttämään juuri sellaiselta kuin halutaan. Näin meneteltiin myös Kolminaisuuden suhteen. Viittauksia Kolminaisuuteen nähdään milloin missäkin Vanha Testamentin tekstissä vastoin juutalaista historiallista selittämistä.

Yksi kuuluisimpia kirkon uudelleen tulkitsemia ja muokkaamia kohtia on Psalmeissa. 

”Psalmit: 110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.

Tämä jae on yksi koko Raamatun merkittävimmistä ja siteeratuimmista kohdista. Sen ymmärtämiseksi on hyödyllistä katsoa sitä kolmesta eri näkökulmasta: historiallisesta, messiaanisesta ja kielellisestä.

Tässä on tiivistelmä siitä, mitä jae tarkoittaa:

1. Kielellinen huomio: Kaksi eri ”Herraa”
Alkukielisessä heprealaisessa tekstissä tässä käytetään kahta eri sanaa, mikä selventää lauseen rakennetta:

Ensimmäinen ”Herra”: On Jumalan erisnimi Jahve (YHWH).
Toinen ”herrani”: On sana Adoni, joka tarkoittaa ”minun herraani”, ”hallitsijaani” tai ”kuninkaallani”.

Käytännössä: Jumala (Isä) puhuu jollekulle toiselle, jota Daavid kutsuu omaksi herrakseen.

2. Historiallinen ja kuninkaallinen merkitys
Daavidin aikana psalmi nähtiin kuninkaallisena psalmina. Kun uusi kuningas nousi valtaistuimelle, Jumalan katsottiin antavan hänelle valtuudet hallita.

Oikealla puolella istuminen: Tarkoittaa korkeinta kunniapaikkaa ja jaettua hallintovaltaa.
Jalkojen astinlauta: Muinaisessa Lähi-idässä voittaja laittoi symbolisesti jalkansa voitetun vihollisen niskaan. Se tarkoittaa täydellistä voittoa ja hallintaa.

3. Messiaaninen merkitys (Kristinusko)
Uudessa testamentissa Jeesus ja apostolit viittaavat tähän jakeeseen useammin kuin mihinkään muuhun Vanhan testamentin kohtaan. Kristillisessä tulkinnassa:

Daavidin Herra on Jeesus: Jeesus haastoi fariseukset kysymällä, miten Messias voi olla vain ”Daavidin poika”, jos Daavid kerran kutsuu häntä ”Herraksi” (Matt. 22:41–46).
Taivaaseenastuminen: Jae nähdään ennustuksena siitä, kuinka Jeesus nousi kuolleista ja istui Isän oikealle puolelle taivaassa.
Lopullinen voitto: Jeesus hallitsee nyt näkymättömästi, kunnes kaikki paha ja viimeisenä vihollisena kuolema kukistetaan lopullisesti.

Tiivistelmä
Jae tarkoittaa, että Jumala on antanut Messiaalle (Kristukselle) kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Se on vakuutus siitä, että vaikka maailmassa on vastustusta ja pahuutta, Jumalan asettama Kuningas on lopulta voittaja.”

Lähde Google AI 250226