Varhaiskasvatukseen tarvitaan pienemmät ryhmäkoot

 

Varhaiskasvatuksesta on tullut liian kuormittavaa nykyään. Tilanne ei ole hyvä lapsille eikä työntekijöille. Suurin syy tähän on liian suuret lapsiryhmät tai kotiryhmät. Kotiryhmissä voi olla helposti yli 42 lasta samoissa tiloissa. Tällainen toimintatapa heikentää henkistä ja fyysistä turvallisuutta ja kuormittaa henkilökuntaa merkittävästi. Kunta-alan palkkaneuvottelussa ei ole puhuttu yhtään varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämisen puolesta, mikä tukisi henkilökunnan jaksamista suuresti. Moni työntekijä vaihtaisi toiselle alalle, jos pystyisi.

Suurissa kotiryhmissä pienet lapset jäävät helposti isompien jalkoihin. Erityislapset vievät kaiken huomion ja tasapainoiset, kiltit lapset saavat tulla toimeen omillaan. Levottomuus ja häiriökäyttäytyminen lisääntyvät. Lapset joutuvat liikaa huutamisen, puremisen, tönimisen ja muun kiusaamisen kohteiksi. Toiminnalliset pienryhmät kuormittavat ja jättävät työkaverin helposti pulaan. Edes tauolle ei tahdo enää nykyisin päästä. Jatkuva kiire aiheuttaa voimattomuutta ja ärtymystä tilanteen edessä.

Moni joutuu jatkamaan työpäiväänsä kotona. Suunnitteluaika ei riitä eikä kaikilla työntekijöillä edes ole suunnitteluaikaa varhaiskasvatuksessa.  Lastenhoitajat suunnittelevat oppituntinsa ja pienryhmätoimintansa työpäivän jälkeen aina kotona. Työn kuormitus lisääntyy merkittävästi työn seuratessa vielä kotiinkin. Työntekijöiden ja tiimien jatkuva vaihtuvuus ei ole myöskään lasten edun mukaista.

Lasten ja aikuisten välistä suhdelukua tulisi seurata ryhmittäin - eikä vain koko päiväkodin tilanteen mukaan. Työntekijöitä ei ole vain tilapäisesti liian vähän toisinaan, vaan työntekijöitä on joka päivä liian vähän lapsiryhmissä tietyn kellon ajan jälkeen. Karu totuus paljastuisi, jos lasten ja aikuisten lukumäärää seurattaisiin lapsiryhmittäin. Nyt päiväkodit pyrkivät selviytymään tilanteesta panemalla lapset iltapäivisin nopeasti ulos koko henkilökunnan yhteisen valvonnan alle. Tämä johtaa jatkuvaan kiireeseen, pitkiin ulkoiluihin kylmässä ja jopa sateessa. Tästä huolimatta työntekijöitä voi olla liian vähän.

Varhaiskasvatuksen hallinto on liian raskas Suomessa. Erilaisia päälliköitä tuntuu riittävän. Päiväkotien esimiesten työajasta puolet voisi kulua hallintoon ja toinen puoli lapsiryhmän pyörittämiseen.Tämä auttaisi nopeasti myös henkilökuntapulassa. Varhaiskasvatuksen paperityöt ovat lisääntyneet merkittävästi ja niihin käytetty aika on aina pois lapsilta. Suomalainen käytäntö voi näyttää paperilla hyvältä, mutta olla jotain ihan muuta käytännössä. Suunnitelmien tulisi olla aina hyvin konkreettisia ja helposti muistettavia, koska lapsia ei hoideta jokaisen varhaiskasvatussuunnitelma tai muu suunnitelma kädessä pitkin päivää. Päiväkotien esimiehet ovat myös delegoineet liikaa omia työtehtäviään muulle henkilökunnalle. Työvuorolistoja ei valmista enää useinkaan esimiehet, vaan toiset työntekijät, vaikka vastuu niistä kuuluu esimiehelle. Kaikki tämäkin aika on pois lapsilta ja kuormittaa muuta henkilökuntaa kaikkien muiden palaverien lisäksi.

Asioista pitäisi päästä puhumaan ja tehtyä työtä tutkimaan ja kritisoimaan, mutta asioiden esille ottaminen tuntuu olevan vaikeaa. Esimiehet eivät kuuntele ja pitävät itseään näissä asioissa parempina ja viisaampina. Niinpä kritiikki sivuutetaan ja työntekijöitä asetetaan puun ja kuoren väliin: jos ei kiinnosta jatkaa meillä tällä tyylillä, voit aina mennä muualle. Mikään ei siis muutu. Työn kuormitus muuttuu vain työtapoja ja toimintamuotoja oikeasti muuttamalla vähemmän kuormittavaan suuntaan.