Avainsana kristillisen perimätiedon kehityksessä on yksinkertaisesta monimutkaiseen ja juutalaisesta hellenistiseen

 

Kirkko voi tulkita Jeesuksen sanoja ja elämää miten haluaa. Nikea oli yksi vaihtoehto. Kuitenkin on tiedossa, miten kirkko vapaasti muokkasi Jeesuksen sanoja eikä pitänyt Jeesuksen sanoja pyhinä ja koskemattomina, niin silloin olisi aidointa seurata vanhinta ja alkuperäisintä perimätietoa eli historiallista Jeesusta. Kirkon muokkausten takia syntyi erilaisia evankeliumeja ja nyt on vaikeaa enää päästä alkuun, mutta perimätieto kasvaa aina yksinkertaisesta monimutkaisempaan ja juutalaisesta hellenistiseen.

Avainsana tässä kristillisen perimätiedon kehityksessä on yksinkertaisesta monimutkaiseen ja juutalaisesta hellenistiseen tai antiikkiseen mytologiaan, loogisesta epäloogiseen yms. Näitä metodeja kun käytetään, vanhin näkemys Jeesuksesta oli dynamistinen kristologia ja viktoriaaninen sovistusoppi: Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen jumalallisella valtuutuksella ja että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja kuolema on voitettu.